Tänään minua puhutteli ihmisten ilkeys, pahuus, väkivaltaisuus,välinpitämmöttömyys, ja ennenkaikkea rakkaudettomuus. Jopa Herran omissa on niin paljon ilkeyttä ja kateutta..hävettävää pahuutta, jota sitten vielä kaiken lisäksi kuvittelemme tekevämme Jumalan tahtoa siinä kaikessa...voi meitä!

Pahuus yltyy ja yltyy se on varmaa... luin raamatusta Nooan päiviä ja tuntui kuin olisi lukennut tätä päivää 1.MOS.6:1-8 ....eletään Herrankin omina kuin "ei huolta mistään"..."ei se Jeesus nyt vielä tule kun se ja se merkki ei ole täyttynyt"...lohdutetaan itseämme koska emme tiedä Herran tulon päivää emmekä saa sitä tietää..lohdutamme itseämme koska emme ole valmiit..elämme niin että Jumalan lapsina mieltä puuttuu taivas varmuus..emme sisäisesti olekkaan varmoja paikastamme...valehtelemme itsellemme väärää rauhaa..KOSKA EMME ELÄKKÄÄN JUMALAN TAHDOSSA 100%:STI, sisällämme on pelko jota emme halua tunnustaa.

Rukous..Jumala haluaa totuutta salatuimpaan saakka..tuo se mikä sinua painaa omassa itsessäsi rukousalttarille..tee parannusta..tee sitä joka hetki.

Jumalan tahto ei ole että yksikään hukkuisi...

Rukoukseksi jätän psalmin 12 joka on rukous yltyvää pahuutta vastaan.

Minun valoni <3